60. Entä jos en ookkaan sillä tiellä, enkä kulje suuntaan, jota multa odotetaan?

Sä otit sun tavarat ja pakkasit laukut,

sä lähdit, mä vaan ajattelin et se päivä ei koskaan tulis.

Kun näin sun lähtevän siitä ovesta ulos tavaroines,

mä tiesin, etten koskaan vois antaa sulle sitä kunnolla anteeks.

Sä jätit meidät, sä jätit mut.

Kun mä nään sut, sä näytät siltä ku mitään ei ois koskaan tapahtunutkaan.

Tiedäksä kuinka paljon se sattu?

Kuinka paljon se loukkas?

Miltä tuntu, ku sä vaan pakkasit kamat ja lähit?

Ku mä tajusin, että sä et oo tulossa takas?

Ei, sä et ymmärrä.

Et oo koskaan ymmärtänytkään mitä sä mulle oot tehny.

Ootko sä koskaan ees oikeesti ajatellu, miltä musta on tuntunu?

Mä uskon, että et.

Kiitos tästä.

Anteeksi tekstin angstisuus.

-Sanna