68.

Mä muistan sen illan kuin eilisen.

Vaikka siitä on oikeesti nyt jotain 3 kuukautta.

Muistan sen yön niin selvästi.

Jokaisen sanan, jokaisen lauseen, 

jokaisen liikkeen ja jokaisen katseen.

En mä tuu unohtamaan kuinka sä mua satutit.
En koskaan.

Mut jos sä tulisit kysymään multa joku kerta asiasta,

ja kysyisit muistaisinko mä,

mä valehtelisin ja kertoisin, etten mä muista.

Mutta kyllä mä muistan ja tuun aina muistamaan.

Tuun muistamaan kuinka se ovi meni sun selkäs takana kiinni.

Kuinka sä soitit sen yhden puhelun.

Kuinka sä et kuunnellut mun sanoja.

Kuinka sä katoit jotenkin niin halveksivasti.

Mä tuun muistamaan ikuisesti ton yön niinkuin eilisen.

Mä en unohda.

Mä vaan yritän olla ajattelematta.

Mutta joka kerta kun mä nään sut,

muhun sattuu, koska se yö palaa mun mieleen niin selvinä kuvina ja sanoina.

Ehkä mä jonain päivänä annan sulle anteeks.
Ehkä jonain päivänä vielä.

Mutta se päivä ei tule olemaan tänään, ei huomenna,

ei ensi viikolla eikä ehkä vielä vuodenkaan päästä.

Mutta ehkä jonain päivänä.

-sanna