"Ja tieks mitä? Mä en usko noita juttuja"
Se tunne, mikä noista sanoista tuli,
ei sitä voi kuvailla.
Tuntu niin hyvältä kuulla(no okei lukea),
että joku sanoo noin.
Miten mä voin korvata asian?
En mitenkään.
Ehkä mun pitäis ottaa mallia ja ajatella kaks kertaa aina,
ennenkun meen avaamaan suuren suuni.
En voi sanoo muutakun,
että kiitos.
Kiitos, että et usko.
Eipä mulla muuta,
hyvät yön jatkot.
-Sanna
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti