Mä en vaan ymmärrä kuinka nää sanat on niin täydelliset.
Luulin, ettet milloinkaan pois sä mee,
luulin, että jotenkin jään sun sydämees,
mut nyt kun oot pois huomaan sen,
se kaikki kuvitelmaa vaan.
Luulin, että tietäisin mitä teen,
mut maailma kääntää selkänsä jään yksin sateeseen,
jotenkin en vaan saa kii
ja maailma pyörii kuitenkin,
mutta sua kaipaan niin.
Ei päivää etten miettis sua
ja miks ei voitu onnistua?
Ei yötä ilman sua unissaan,
sä mikset soita?
Ei mikään tunnu niin pahalta,
kuin se kun lähdit mun ovesta,
mä tiedän etten sua unohda.
Hei mikset soita?
Luulin, että miettisit edes pidempään.
Luulin, että merkitsin paljon enemmän.
Mut nyt tuntuu en muuta oo
kuin vanha mennyt eilinen, sitä ymmärrä en.
Mä luulin, että oisin vahvempi kuin oon mä nyt,
mä luulin, ettet koskaan viereltäs ois hyljännyt mua
-------------------------------------------------------------------
Okei eli ei oo kyl koko biisin sanoja vaan noi kohdat mitkä oikeesti vaan kuvaa niin täydellisesti näitä ajatuksia ja tunteita ja emt.
jeps, ei mulla muuta.
-Sanna
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti