Muistoja menneestä, viiltävää kipua ja paskaa oloo.
Miks muistan edelleen kaiken sen niin hyvin?
Miksen voi unohtaa niitä sanoja ja tekoja,
niitä kyyneliä, sitä kun se ovi sulkeutu?
Yrittäny unohtaa ja antaa olla
mut ei se oo nii helppoo ku kuvittelis.
"Sä tarviit juotavaa" sanoo ääni mun pään sisällä.
Niin, huomenna rakas.
Viikonloppu meni, en nähny Tomia,
ne ei ikinä tullukkaan. Ens kuussa vasta.
Huokasen syvään ja mietin hetken, mitä jos...
mitä jossei tää ikinä muutu paremmaks?
.jpg)
-Sanna
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti